Ympäristökasvatus pähkinänkuoressa
Kokonaisvaltainen ympäristökasvatus koostuu kolmesta osa-alueesta. Ympäristökasvatuksellisena tavoitteena on globaali luontoa kunnioittava asenne, joka kehittyy henkilökohtaisten ja merkityksellisten luontokokemusten, toiminnan ja tiedostamisen myötä.
Hyvän luontosuhteen lisäksi tarvitaan siis vielä tietoa luonnon prosesseista ja siitä, miten ihminen on niihin kytköksissä. Kun nuorisotyössä toiminnan kautta opitaan keinoja ja löydetään tapoja toimia ympäristön puolesta, voidaan puhua kokonaisvaltaisesta ympäristökasvatuksesta.
1. Läheinen suhde luontoon
Monet niistä asioista, joita olemme tottuneet toteuttamaan sisätiloissa, on helppo viedä ulos luontoon. Palavereita voi toteuttaa kävelykokouksina puistossa, nuoren kanssa voi sopia henkilökohtaisen keskustelun meren rantaan ja talokokoukset voi järjestää osan vuodesta vaikka nutan pihalla tai lähimetsässä. Vihreä ympäristö rauhoittaa, kohentaa mielialaa ja avaa ajattelua positiivisempaan suuntaan. Luonto on tutkitusti myös hyvä paikka ideointiin ja aivoriihi-työskentelyyn.
Merkittävät luontokokemukset ovat syvällisimmillään kokemuksia elämästä ja olemassaolosta. Kun uppoudumme luontoon, voimme vahvistua ja voimaantua sisältäpäin sanattomien, aistien kautta syntyvien elämysten avulla. Tällaisiin kokemuksiin nuoria voi johdattaa leiri- ja retkitoiminnassa. Aina ei tarvitse matkustaa kauas, vaan luontoelämyksiä voi kokea kaupunkiluonnossakin. Olennaista on luontoon pysähtyminen ja siellä viipyminen, oltiinpa sitten vaelluksella erämaassa tai istumassa kivellä lähipuistossa.
Myönteiset luontokokemukset kehittävät ja vahvistavat hyvää luontosuhdetta. Tällainen tunneside tukee ympäristöä kunnioittavaa asennetta, joka puolestaan on ympäristövastuullisen toiminnan kivijalka.
2. Osallisuus – omilla teoilla on väliä
Osallisuus on henkilökohtainen kokemus omien kykyjen riittävyydestä, oman roolin merkityksellisyydestä ja vastuun saamisesta omassa yhteisössä. Osallisuuden kokeminen edistää sitoutumista toimintaan yhteisten asioiden parantamiseksi.
Osallisuuden lähikäsite voimaantuminen on yksi ympäristökasvatuksen kulmakiviä, sillä se antaa ihmiselle tunteen siitä, että hänen teoillaan ja toiminnallaan on merkitystä. Kuten osallisuus, voimaantuminenkin edellyttää yleensä osallistumisen vaikuttavuutta, eli osallistuminen on tuottanut joitain konkreettisia tuloksia, jotka ovat osallisten tiedossa.
Ympäristökansalaisen käytännön toimintatavat opitaan parhaiten itse toimimalla. Osallistuminen voidaan nähdä oppimisprosessina, jossa opitaan, omaksutaan ja kiinnostutaan ympäröivästä maailmasta ja yhteiskunnasta. Voidaan myös ajatella, että osallistuminen on keino saada ihmiset välittämään ympäristöstään enemmän ja ottamaan siitä vastuu. Osallistuminen voi myös parhaimmillaan tuottaa omistajuutta, joka voidaan nähdä yhtenä keskeisenä ympäristökansalaisuuden edellytyksenä.
Ympäristökasvatus nuorisotalolla ei voi olla pelkästään ohjaajien vetämää toimintaa, vaan sen on tarjottava nuorille mielekkäitä osallistumisen ja toimimisen mahdollisuuksia. Aikuisen rooli on olla toiminnan mahdollistaja, tukija ja kumppani.
3. Oivallukset ja opitun ymmärtäminen
Nuorisotaloilla käyvät nuoret tietävät jo paljon ympäristöasioista. Niistä on puhuttu alakoulusta lähtien, ja ne ovat olleet paljon esillä mediassa. Ympäristökasvatuksella nuorisotyössä mahdollistetaan koulussa opitun ympäristötiedon hahmottamista osaksi omaa elämää.
Nuoriso-ohjaajan rooli on johdatella nuoret pohtimaan, keskustelemaan ja tiedostamaan ympäristöön vaikuttavien tekojen taustalla olevia merkityksiä. Usein tämä tapahtuu toiminnan kautta. Miten tämä liittyy minuun? Nuorisotalon ympäristötoiminnassa ja keskusteluissa mukana ollessaan nuoret voivat saada isoja oivalluksia omasta itsestään osana elämän kokonaisuutta maapallolla.
Omat oivallukset:
Luonnon keskellä on hyvä pohtia sitä, miten ihminen on osa luonnon suurta vuorovaikutusten verkostoa ja kiertokulkua. Usein koemme olevamme luonnosta erillisiä, mutta ihmiselle luonto on kuitenkin elämän ehto. Luonnolle sen sijaan ei olisi kovinkaan merkityksellistä, jos ihmislaji katoaisi maapallolta.
Pohdiskellaan, miten ihminen puuttuessaan luonnon prosesseihin voi joskus heikentää omia elämän edellytyksiään, hyvinvointiaan tai terveyttään.
- Puhutaan muiden eläinten oikeuksista. Ihminen on yksi eläin muiden joukossa. Onko turkistarhaus oikein? Saako muita eläimiä syödä?
- Onko ihmisellä oikeus ottaa kaikki alueet omaan käyttöönsä ja häätää muut eläimet? Miksi tarvitaan luonnon monimuotoisuutta ja suojelualueita? Entä pölyttäjiä?
- Mietitään, mitä muutoksia leiri- tai retkiympäristö on saanut meissä aikaan. Miten ympäristö vaikuttaa meihin? Onko tätä leirialuetta vielä 150 vuoden päästä?
Lukuvinkit:
Nuorisobarometri infografiikka 2021.pdf
Steven Van Matre: Maakasvatus
Hannele Cantell: Ympäristökasvatus: Kestävän tulevaisuuden käsikirja
Puumalli | Pinskupakki
Ekososiaalinen sivistys – mitä se on? – Arto O. Salonen