IrisHelsingissä jokainen saa olla oma itsensä
Hektisessä ja muuttuvassa maailmassa turvalliset tilat antavat nuorille paikan hengähtää. IrisHelsinki on Helsingin kaupungin sateenkaarinuorisotalo, joka muovautuu omanlaisekseen nuorten käsissä.
Kirjoittanut: J.T.
Vilkkaan Sturenkadun varrella on odottava tunnelma. Kahvipaahtimo tien toisella puolella tupruttaa tuoksujaan kadulla muutaman askeleen päässä toisistaan seisovien nuorien neniin. Kello on vähän vaille puoli viisi keskiviikkoiltapäivänä. Se on aika, jota moni näistä nuorista odottaa täsmällisesti joka keskiviikko saman oven ulkopuolella.
IrisHelsinki on Helsingin Vallilassa sijaitseva nuorisotalo, jossa pidetään joka maanantai, keskiviikko ja parittomien viikkojen perjantai sateenkaarevia nuorisoiltoja. Mukana toiminnassa on myös IrisUngpride ja Gaymers’ Night. IrisUngpride on ruotsinkielisille sateenkaarinuorille -, ja Gaymers’ Night on kaikille pelaamisesta kiinnostuneille sateenkaarinuorille suunnattua toimintaa.
Normaalisti seisoisin muiden seurassa oven takana ja odottaisin sen avautuvan. Saavun yleensä paikalle vaihtelevasti; joskus juuri ennen ovien avautumista, harvoin niiden avautumisen jälkeen ja useimmiten yleensä noin viisi minuuttia ennen. Kohtaan mielelläni tutut kasvot jo ulkona. Keskiviikkoisin ovilla on tungosta, perjantaisin yleensä hiljaisempaa.
Nyt olen kuitenkin tullut paikalle jo aiemmin seuraamaan nuoriso-ohjaajien työntekoa ja tekemään haastattelun. Kaikesta tästä uupuneena makaan ison tilan ei-niin-pehmeällä matolla meritähtiasennossa kädet ja jalat levällään. Pystyn kuitenkin silmät sulkemalla kuvittelemaan sähköisen tunnelman, joka oven ulkopuolella vallitsee. Vilkaisen kelloa, se on puoli viisi, mutta ovikello ei soi. Se aiheuttaa meissä sisälläolijoissa kikatusta, mutta sitten kuulemme tutun kilkatuksen. Kuulen jonkun askeleet nousemassa sisäramppia pitkin ulko-ovelle ja iloisen puheensorinan, joka täyttää nuorisotalon nopeasti.
“Suosittelisin Iristä sateenkaarinuorille, tai sateenkaarevuutta pohtiville, jotka haluavat turvallisen ympäristön tutustua ja saada uusia ystäviä. Varsinkin, jos on toiselta paikkakunnalta.” – Iriksen nuori
Vessoille muodostuu jono, nousen ylös lattialta ja istuudun lähimmälle tuolille seuraamaan tapahtumia. Ohjaajat moikkaavat nuoria ja muistuttavat kävijöitä kirjautumaan käsienpesun jälkeen. Kirjautumiseen tarkoitettu tabletti ei kuitenkaan yhdistä verkkoon, joten ohjaaja kaivaa paperin ja kynän esiin. Tänään mennään perinteisellä tukkimiehen kirjanpidolla. Jonossa nuorten on helppo orientoitua iltaan, kun rutiini on tuttu ja turvallinen.
Aiemmin päivällä IrisHelsingin ohjaajat Laura ja Cecilia kertovat japanilaiselle opettajaopiskelijaryhmälle toiminnasta. Istun korkean pöydän punaisella jakkaralla ja seuraan sivusta heidän esitelmäänsä. Ilmeistä, eleistä ja liikkeistä näkee, että molempia jännittää. Ryhmän tulkki kääntää kaksikon englanninkielisen puheen japaniksi, välillä joku kysyy jotakin aiheeseen liittyvää. Puhutaan budjetista, nuorisotalojen määrästä Helsingissä ja siitä, kuinka ohjaajat kohtaavat ja tukevat nuorisotalolla käyviä nuoria.
Ryhmän tehdessä lähtöä minulta kysytään, miksi vessassa on esillä kondomeja. Ohjaan kysymyksen vieressä toiselle ryhmäläiselle juttelevalle Cecilialle, joka selittää asian liittyvän nuorten seksuaaliterveyteen. Asiasta ei sen kummemmin ole koskaan puhuttu ohjaajien ja nuorten kesken, mutta tässä tapauksessa kyse taitaa olla kulttuurieroista. Kuten Japanissa ei ole yhtäkään nuorille suunnattua nuorisotilaa, ei siellä varmastikaan ole myöskään tilaa, jossa jaetaan ehkäisyvälineitä tekemättä siitä mitään sen suurempaa numeroa.
Kävin IrisHelsingillä ensimmäisen kerran tammikuussa 2025. Olin valmistunut koulusta ja työelämän ulkopuolella, kaipasin paikkaa missä voisin käydä ja olla osa yhteisöä. IrisHelsinkiä mainostetaan suhteellisen pienesti, mutta päätymällä Nuorten Helsingin sivuille ajauduin lopulta nuorisotalon nettisivuille ja instagramiin. Hyvällä säkällä silloin oli keskiviikko, joten keräsin kaiken rohkeuteni ja menin ensimmäisen kerran paikalle. En olisi ikinä voinut uskoa, miten käänteentekevä ja tärkeä päätös se tulevaisuuteni kannalta oli.
Olen viettänyt nuorisotalolla satoja tunteja, osallistunut nuorteniltoihin, sateenkaarevaan lukupiiriin, ollut mukana tekemässä ja toteuttamassa erilaisia tapahtumia, purkanut suruja ja iloja ohjaajien kanssa Koppiksessa, joka on äänieristetty koppi nuorisotalon nurkassa. Arkisin nuorisotalon ohi kävellessä olen myös toivonut keskiviikon tulevan nopeammin.
Keskiviikkoisin nuorisotalolla on vilkasta. Ovi käy tiuhaan, uusia nuori valuu sisään ja osa poistuu. Kellon lähestyessä kuutta ohjaajat siirtävät tilan keskellä olevan sohvarykelmän takaa ylimääräisen sohvan ja muodostavat piirin. Ihmiset valuvat tilan jokaiselta puolelta rinkiin. Keskiviikkoisin nuorisotalolla on yleensä 20-40 nuorta ja tänään kävijöitä on paikalla
niin paljon, että osa jää istumaan keittiön puoleisille korkeille penkeille tai raahaa matalia tuoleja ringin ulkokehälle.
Kukaan ei jää kuitenkaan ulkopuolelle napsuttelun alkaessa. Se on levottomien iltojen aikana muodostunut perinne, jolla ohjaajat keräävät nuorten huomion. Sen tapahtuessa käydään läpi samat ohjeet kuin aina. Ringissä istuvat voivat halutessaan osallistua piiriin kertomalla nimen, jolla haluaa tänään tulla kutsutuksi, halutessaan pronominit ja vastauksen päivän kysymykseen, joka on ‘Mitä historiallista asiaa mitä ei enää nykyään tehdä haluaisit tehdä?’. Vastauksia on hauska kuunnella, eräs nuori mainitsee giljotiinin ja toinen internetin ennen tekoälyä. Kierroksen jälkeen niin IrisHelsingin, Gaymers’ Nightin kuin IrisUngpriden ohjaajat kertovat vuorollaan tulevista tapahtumista.
Alkupiiri päättyy vapaan hengailun klaffimaiseen käsien läpsäytykseen, jossa toinen käsi asetetaan poikkisuunnassa rinnalle ja toisen käden kyynärpää kämmenen päälle pystyasentoon, josta se napsautetaan alas toisen kämmenen koskettaessa toista kyynärpäätä. Olen tuonut rutiinin osaksi piiriä tehden sille selkeän lopetuksen. Ennen piiri päättyi yleensä hämmennykseen, kun selkeä lopetus uupui.
Kun kysyn muutamalta nuorelta, miksi he käyvät IrisHelsingillä ja mitä se heille merkitsee, vastaukset ovat yhteneväisiä. Sateenkaariyhteisön vertaistuki, jo luodut ja uudet ystävyyssuhteet sekä positiivinen ja vastaanottavainen ilmapiiri kannustavat tulemaan uudestaan ja uudestaan paikalle. Keskusteluissa mainitaan myös kaakao, jota saa illassa juoda kaksi kuppia per nuori, sekä mahdollisuus tehdä asioita juuri sillä intensiteetillä kuin tuntuu.
Illan aikana nuoret jakautuvat eri pöytien ääreen erilaisilla kokoonpanoilla. Korkean pöydän ympärillä alkaa Skip-Bo -peli, toisessa matalista pöydistä syödään eväitä ja kolmannessa vaihdetaan kuulumisia. Eräs nuori on napannut kotoaan mukaansa peiton ja levittänyt sen sohvalle tehdäkseen omia juttujaan tietokoneella. Pelihuoneen ohi kävellessä sieltä kuuluu näppäimistöjen naputus ja hiirten raahaaminen hiirimatolla.
Ohjaajat kiertävät eri porukoissa, jäävät juttelemaan kuulumisia ja auttamaan, jos jollakin on kysyttävää. Nuoret liikkuvat vapautuneesti ympäri tilaa, joku menee rauhoittumaan Koppiksen säkkituoleille ja toinen hakee pitkästä lautapelihyllystä uuden pelin.
“Tää on paikka missä me ollaan vaan me.” – Iriksen nuori
Istun alas Lauran ja Cecilian kanssa ennen nuorisotalon avautumista. Minua jännittää, vaikka kaksikko on tullut tutuksi ja olen innoissani tästä mahdollisuudesta haastatella heitä, kirjoittaa tärkeästä aiheesta jutun.
IrisHelsinki on nuorille ja nuorille aikuisille tarkoitettu, päihteetön, olohuonemainen paikka johon voi tulla juuri sellaisena kun on, juuri sillä energialla mitä sinä päivänä on. Se muistuttaa meitä kaikesta siitä hyvästä, mikä lähtee yhteisöistä ja antaa turvallisen paikan luoda toimijuutta. Ohjaajat toivovat, että nuoret saavat työkaluja olla tulevaisuudessa kolmansien tilojen muokkaajia ja niiden tekijöitä, missä päin maailmaa he ovatkaan.
Kun kysyn, miltä tuntuu työskennellä niin monelle nuorelle tärkeässä ja merkityksellisessä paikassa, on vastaus helppo. IrisHelsingin nuoriso-ohjaajana toimiminen on maailman paras työ. Sitoutuneet kävijät, jotka tekevät toiminnasta omannäköisensä ja innostuvat siitä ja halu
antaa takaisin omalle yhteisölle painavat myös vaakakupissa paljon. Mahdollisuus olla mahdollistamassa kaikkea ihanaa ja positiivista maailmassa, joka ei välttämättä aina tunnu kovin turvalliselta, on todella merkityksellistä.
IrisHelsinki on kehittynyt nuorisopalveluiden ja Helsinki Pride -yhteisön vuosien yhteistyöllä. IrisUngpride on aloittanut toiminnan 2012, Gaymers’ Night puolestaan 2014. Ennen IrisHelsinkiä nuoret olivat tehneet ja saaneet läpi aloitteen omasta yhteisötilasta, jonka nimettiin Happi Prideksi vuonna 2017.
Sateenkaarevan nuorisotyön kehittämisen ja muutaman muun mutkan kautta Happi Pridestä tuli IrisHelsinki vuonna 2020. Tämän myötä toiminta on muodostunut sellaiseksi, mitä se tänä päivänä on. Iris tarkoittaa kreikaksi sateenkaarta ja kreikkalaisessa mytologiassa Iris on sateenkaaren jumalatar. Nuorisotalon nimi on lähtöisin Happi Pridessä käyneiltä nuorilta.
“Mä sanon aina mun henkilökohtaisessa elämässä, että mulla on maailman paras työ. Ja parasta on ehdottomasti nuoret, kaikki ne hassut kohtaamiset ja merkityksellisyys.” – Iriksen ohjaaja
IrisHelsingin vakaa pohja on sen turvallisen tilan periaatteet, joihin jokainen kävijä sitoutuu. Ne käydään aina läpi jokaisen uuden kävijän kanssa alkukierroksen yhteydessä, jossa esitellään tilat, poistumistiet ja kaakaokone. Myös se, että jokainen saa tulla ja mennä mielensä mukaan ja osallistua toimintaan sillä tavalla kun haluaa, antaa jokaiselle vapauden rakentaa yhteisöä omalla panoksellaan.
Alkuvuodesta nuorisotalolla lähti käyntiin vertaisnuori-toiminta, jossa olen itsekin mukana. Sen tarkoitus on kannustaa nuoria yhä enemmän luomaan yhteisöllisyyttä ja antaa vapauden toteuttaa itseään turvallisessa ympäristössä. Tähän mennessä vertsut ovat keksineet noin 100 tunnin edestä kivaa tekemistä. On ollut niin leivontaa, Dungeons & Dragons -peli-iltoja, Hamahelmi -pajaa sekä Powerpoint -esityksiä. Vertsut ovat olleet suuri apua ohjaajille esimerkiksi uusien kävijöiden mukaan ottamisessa ja turvallisuuden lisäämisessä, kun nuoret voivat luottaa siihen, että nuorisotalolla pyörii tuttuja kasvoja.
Tärkeimmät kollegat ovat totta kai talossa pidempään kuin Laura tai Cecilia ollut Disco-Harri, eli Ikean Blåhaj, sekä erään Iriksen kävijän tekemä ja lahjoittama SUKKA – sateenkaaren väreistä neulottu, Disco-Harria pienemmässä koossa esittävä hai-pehmo. Myös Seppo Panda nousee käsivarsille ja vahvistaa, että pehmolelut ovat niin Iriksen kävijöille kuin ohjaajillekin tärkeitä.
“Iriksellä tuntee kuuluvansa johonkin, siitä saa voimia kun on omanlaisia vertaisia ympärillä.” – Iriksen nuori
Maailman parhaimmassa työssä on myös maailman parhaimmat nuoret. On palkitsevaa, kun nuorisotalolla käy viikko viikon perään nuoria, jotka ovat sitoutuneet viettämään vapaa-aikaansa täällä. Merkityksellisyyden ja hauskuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä, ja tuovat nuoret takaisin viikko toisensa perään.
Etsin kengät naulakon hyllystä ja takin kaikkien muiden takkien alta, jään suustani kiinni muutaman nuoren kanssa ja seison rampin edessä pitkään. Jossain vaiheessa havahdun siihen, että olen tehnyt lähtöä 10 minuuttia. Heilautan kättäni, huikkaan moikat ja kävelen ohjaajan perässä ulko-ovelle. Minut ottaa vastaan kevätillan hämärä, ja kun ovi sulkeutuu takanani, en malta odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsen kävelemään sen kynnyksen yli takaisin sisään.
Mitä: Sateenkaarevaa toimintaa 13-25-vuotiaille nuorille suomen, ruotsin ja englannin kielillä
Missä: Helsingin Vallilassa, Konepajankuja 3
Milloin: Maanantaisin 13–17-vuotiaille, keskiviikkoisin ja joka toinen perjantai 16–25-vuotiaille
Nuorten illoissa mukana myös IrisUngpride (maanantaisin ja keskiviikkoisin) ja Gaymers’ Night (keskiviikkoisin)
Esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=StX0TyZ0wRo