Voiko nuoriso-ohjaaja ympäristökasvattaa?
Lyhyt vastaus on: Kyllä voi! Ympäristö ja -kestävyyskasvatus on jokapäiväisiä valintoja. Se on hankintoja, ruokaa, liikkumista, ajatusten vaihtoa ja aktiivista toimintaa. Nuorisotyöntekijä on usein henkilö, joka on nuorten tukena arjessa, auttaa heitä ratkaisemaan elämän haasteita ja ohjaa heitä tekemään myönteisiä valintoja. Nuorten parissa työskentelevillä on merkittävä yhteiskunnallinen rooli.
Ympäristökasvattaja, ei mikään viherpiipertäjä
Elämme vuotta 2025 ekokriisin aikakaudella. Polarisaatio herättää keskustelua. Polarisaatio on ilmiö, jossa mielipiteet jakautuvat voimakkaasti kahtia. Miksi poliittinen polarisoituminen on haitallista monesta eri syystä? Vaikeista poliittisista kysymyksistä esimerkiksi ilmastoon liittyen on tullut identiteettikysymyksiä, mikä vaikeuttaa kompromissien ja yhteisymmärryksen saavuttamista. Tämä haastaa meitä myös kasvattajina kehittymään ja käsittelemään omat tunteemme.
Planeettamme ei ole ehtymätön raaka-ainevarasto. Jokaisen meistä tulisi voida sopeuttaa toimintamme luonnon kestokykyyn. Kestävään kehitykseen liittyykin olennaisesti ajatus planeetan rajoista. Tiesitkö, että Nuorten Agenda 2030 -ryhmään valitaan vuosittain 12 jäsentä? Ryhmän jäsenet ovat 15–28-vuotiaita, ja he tekevät sekä ruohonjuuritason työtä että sparraavat päätöksentekijöitä kestävän kehityksen teemoista.
Edistykselliset yritykset ja organisaatiot näkevätkin vastuullisen työympäristön tärkeänä osana vastuullisuusstrategiaansa ja hyödyntävät asiantuntijoita ja erilaisia ympäristöjärjestelmiä sen huomioimisessa. Näin pyrkii tekemään myös Helsingin kaupunki. Matkaa on vielä kurottavana, mutta yksi hieno esimerkki onnistumisista on Salmisaaren hiilivoimalan sulkeminen yli viisi vuotta suunniteltua aiemmin. Kivihiilen aika Helsingin energiantuotannossa päättyi 1.4.2025 (Yle:n uutinen).
Sinä voit olla se henkilö, joka ruokkii lasten ja nuorten ympäristöherkkyyttä ja tuntemuksia
Usein ajatellaan, että ympäristökasvatus on varhaiskasvatuksen tai koulujen tehtävä ja unohdetaan, mitkä vaikutusmahdollisuudet nuorisotoiminnalla on. Toinen yleinen narratiivi on, että ympäristökasvatus on järjestöjen hommaa ja heillä onkin oma erityinen tehtävänsä. Nuorisotoiminnassa käydään kuitenkin merkityksellisiä keskusteluita viikoittain, joilla voi olla hyvinkin suuri merkitys nuoren elämään. Tämänkin asian vuoksi ympäristö-, ilmasto ja kestävyyskasvatuksen perusteiden tulisi kiinnostaa meistä jokaista.
Ympäristöherkkyydellä tarkoitetaan yksilön kokemusten ja havaintojen pohjalta rakentuvaa tunnepitoista ja empaattista suhdetta ympäristöön sekä kykyä havainnoida ja aistia ympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ympäristökasvattaja on lopulta vain henkilö, joka kasvattaa, rohkaisee, opettaa ja tukee toimintaan osallistuvia sekä tuo esiin erilaisia näkökulmia, joita muuten ei ehkä ymmärrettäisi ottaa huomioon.
Kasvatuksen tehtävä ei voi olla pelon lietsominen, vaan sen täytyy olla toivon ilmapiirin rakentaminen – ja ympäristökasvatuksen tehtävä on erityisesti sitä.
Essi Aarnio-Linnavuori, ympäristökasvatuksen johtava asiantuntija (WWF)
Koska merkittävimmät pilarit omalle luontosuhteelle luodaan jo lapsuudessa, on nuorisotyöntekijän hyvä tiedostaa, että kaikilla näitä ei välttämättä ole. Erityisesti maahanmuuttajataustaisilla nuorilla voi olla ennakkoluuloja ja pelkoja luontoon liittyen. Tällöin toiminta ja aiheeseen virittäytyminen on hyvä aloittaa vähän matalammalta kynnykseltä. Kysy itseltäsi myös: ”Minkälainen luontosuhde minulla itselläni on?”
Kannattaa myös välttää turhaa termiviidakkoa ja hienoja kielikuvia. Ohjaajan roolissa on hyvä tietää, miksi jotain asiaa tehdään ja mikä on mahdollisen toiminnan tavoite, mutta osallistujille tärkeämpää on se, että yhdessä on onnistuttu tekemään jotain merkityksellistä. Merkityksellisyys ja osallisuus kytkeytyvät psykologisiin perustarpeisiin eli autonomiaan, kyvykkyyteen ja yhteenkuuluvuuteen (Aivoliitto). Osallisuuden tulisikin olla toimintaperiaate, joka läpäisee kaikki kunnalliset palvelut. Sama pätee kestävällä tavalla toimimiseen.
Luonto tekee työtä ohjaajan puolesta
”Entä sitten ne, joita nämä asiat eivät kiinnosta?” Yhtä tärkeää on antaa tietoa heille, jotka eivät ehkä koe luontoon liittyviä asioita kiinnostaviksi. Luonnon hyvinvointivaikutuksista, kun voi nauttia, vaikka ympäristöasiat eivät henkilökohtaisesti kiinnostaisikaan. Ja miksi jonkun asian, jota ei välttämättä ymmärrä, pitäisi kiinnostaa? On tärkeää tarjota erilaisia näkökulmia sekä mahdollisuuksia osallistumiseen myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneita ”ympäristöasioista”. Nämä keskustelut ovat nuorisotyön ydintä.
Luonnonympäristö voi antaa sulkeutuneille ja ujommillekin nuorille rauhoittavan paikan yhdessäoloon, luonnossa ei tarvitse olla koko ajan liian lähekkäin tai kasvokkain. On helpompi olla oma itsensä. Elvyttävät luontokokemukset voivat muodostua nuorelle mielen turvapaikaksi, jonne voi ajatuksissaan palata ja mennä turvaan. Hermostuneinkin mieli lepää luonnossa ollessa.
Luonto avautuu hiljaa herkistymällä. Luonnossa tapahtuvien elämysten ja aistikokemusten kautta pyritään avaamaan yhteys omiin tunteisiin ja samalla herättämään kiinnostus luontoon. Elvyttävät luontokokemukset lisäävät toiveikkuutta ja elämänvoimaa, ja näin luovat pohjaa myös sosiaaliselle vahvistumiselle. Luonnossa voi parhaimmillaan syntyä voimakas kokemus kuulumisesta johonkin suureen yhteiseen kokonaisuuteen, jossa itsellä on oma merkityksellinen tehtävänsä. Monissa tutkimuksissa on todettu luonnossa oleskelun lisäävän ihmisen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia. Jo viisi minuuttia viheraltistusta päivässä parantaa mielialaa.
Tutkimusten mukaan luonnossa oleskelu laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. On todettu, että 20 minuutin oleskelu luonnossa vähentää aggressiivisuutta, surullisuutta, ahdistusta ja lisää energisyyttä. Pidempi oleskelu vihreyden keskellä parantaa myös keskittymiskykyä. Luonnossa pääsee irti arjen suorittamisesta. Luontokokemusten voima piilee myös siinä, että niitä ei tarvitse suorittaa. Pelkkä oleminen riittää.
Aina ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan
Usein ajatellaan, että toimiakseen vastuullisesti, pitää jostain ensin luopua tai vähintäänkin tinkiä. Työympäristön ja käytänteiden kehittämistä kannattaakin ajatella jatkuvana mallina – ei yksittäisinä projekteina. Kun työympäristöä ja -työkaluja kehitetään elinkaarimalliin perustuen, on vastuullisuus mahdollista huomioida jokaisessa kehitysvaiheessa suunnittelusta toteutukseen. Toisinaan riittää, että arvioidaan jo olemassa olevaa hyväksi todettua toimintaa ja pohditaan voisiko vakiintuneita normeja uudistaa kestävämmiksi.
Nuorisotyöntekijän arkityö ei ole ristiriidassa ympäristö-, kestävyys-, tai ilmastokasvatuksen kanssa, päinvastoin. Nuoruus on taitojen ja kykyjen kehittämisen aikaa. On tärkeää, että kaikilla nuorilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Nuoruudessa opetellaan kantamaan vastuuta ja tekemään valintoja: kehitytään, kokeillaan, erehdytään ja opitaan. (NUPS). Nuorten Akatemian Ilmastoajatuksia – Opas nuorisotyön ilmastokasvatukseen, antaa nuorisotyöntekijöille lisää eväitä nuorten ilmastotunteiden kohtaamiseen sekä ilmastokysymyksiin liittyvään keskusteluun ja toimintaan.
Jokainen meistä voi olla henkilö, joka edistää omalla esimerkillä ja toiminnallaan vastuullista työkulttuuria, joka ulottuu paitsi omaan työyhteisöön, myös tapaan millä hän toimii nuorten kanssa. Näitä asioita edistääkseen ei tarvitse olla koulutettu ympäristökasvattaja ja tietää luonnosta kaikkea mahdollista. Alkuun pääsee Ilmastoajatuksia-oppaan avulla, johon tutustuttuaan nuorisotyöntekijä voi paremmin kannustaa ja tukea nuoria osallistumaan arkensa tasolla ilmastokeskusteluihin, -toimintaan ja -vaikuttamiseen.
Kaikkiin asioihin emme voi vaikuttaa
Tämäkin on hyvä pystyä hyväksymään ja kohdistaa energia mieluummin sinne, missä vaikutusmahdollisuuksia on. Voit myös pohtia, olisiko yhteistyöstä jonkun järjestön tai sidosryhmän kanssa apua mahdollisen idean toteuttamiseen.
Palataan lopuksi vielä artikkelin alkuun ja polarisaatioon. On hyvä muistaa, että yksilön syyllistäminen ei ole tehokkain tapa edistää asioita. Meidän kaikkien on hyvä tiedostaa, että tunteet ovat mukana kaikissa elämän tapahtumissa ja vuorovaikutustilanteissa, myös työssä. Tunnetaitojen ja työyhteisön tuen avulla työpaikan tunnemyrskyt voidaan kuitenkin kääntää vahvuudeksi.
Loppuen lopuksi nuorisotyöntekijän yksi ydintehtävä on vahvistaa nuorten luottamusta itseensä ja tulevaisuuteen. Usein pienillä teoilla on suurin vaikutus.
Tehtävä ei ole aina helppo ja siksi työhön tarvitaankin koko työyhteisön panosta!
Teksti: Annina ”Ani” Wallinsalo (14.4.2025)
Kuvat: Helsinki Material Bank
Lukuvinkit nuorisotyöntekijöille:
Kuinka ihmisten luontoyhteyttä arjessa voitaisiin lisätä? – 3 näkökulmaa
Nuorisotyöntekijä ilmastokasvattaa – 10 vahvistavaa nostoa
Vinkkilista ilmastotoiminnan suunnitteluun
Ilmastokeskustelun lyhyt oppimäärä syyllistäjille ja syyllistyjille
Me vastaan te – Suomi jakaantuu yhä voimakkaammin (Yle, 2024)
Haluaisitko opiskella ympäristökasvattajaksi?
Syklin ympäristökasvatuksen koulutusohjelma valmistaa suorittamaan näyttötutkintona ympäristöalan erikoisammattitutkinnon, jonka laajuus on 180 osaamispistettä.
Hyvä pohjakoulutus, uusia näkökulmia, nyt maailma auki.”
”Valtavasti tietoa, taitoa ja ammatillista kasvua vuoden aikana.”
”Aivan mahtavat kouluttajat. Ryhmä oli myös erittäin toisiaan tukeva ja huumorintajuinen.
Ympäristökasvatus ja kestävyyskasvatus – Suomen ympäristöopisto SYKLI
Laatujohtaminen, ympäristöjohtaminen ja turvallisuusjohtaminen – Suomen ympäristöopisto SYKLI