Granön historiaa
Granö mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisissa lähteissä 1540-luvun alussa, jolloin saarella oli kolmen pienen tilan kylä.
Pienviljelijöitä ja kalastajia
Tilanomistajina mainitaan Bengt Perinpoika, Nils Perinpoika ja Jacob Matsinpoika. Bengt Perinpojan tila oli autiona vuodesta 1571 lähtien aina 1620-luvun alkupuolelle saakka. Tilalla asui kuitenkin ajoittain ihmisiä ja sitä viljeltiin. Myös Nils Perinpojan tila oli autiona lähes kokonaan vuosien 1571–1615 välillä ja vuonna 1586 siitä tuli kruununtila. Jacob Matsinpojan tila pysyi 1500-luvulla lyhyitä autioitumisia lukuun ottamatta veronmaksukykyisenä, mutta 1610-luvun lopulla sekin autioitui.
Granön tilat siirtyivät vuonna 1623 läänityksenä Nils Dubblarelle ja 1630-luvulla tilat olivat lampuotin eli tilanvuokraajan viljelyksessä. 1660-luvulla saarella asui enää yksi torppari, mutta kun saaren tilat yhdistettiin, nousi verotaakka liian suureksi ja hänkin joutui jättämään tilan. Seuraava maininta Granöstä on vuodelta 1673, jolloin sitä verotettiin silakan- ja hylkeenpyynnistä. Tilaa yritettiin ottaa jälleen myös viljelykseen, mutta saaren peltopinta-ala oli hyvin pieni eikä uusien peltojen raivaaminen ollut mahdollista maaston kivikkoisuuden vuoksi. Viljely-yritykset jäivät sen vuoksi lyhyiksi.
Östersundomin kartanon alaisuuteen
Granö vuokrattiin Östersundomin kartanon majuri Patkulille ja 1690-luvulla veropalkkalaitokseen siirtymisen yhteydessä se siirtyi kartanon omistukseen. Östersundom oli 1700–1800-luvuilla yksi Sipoon merkittävimmistä kartanoista. Kartanoon perustettiin torppia ja vuosilta 1777 ja 1800 mainitaan myös Granön torppa (Museovirasto).
Lisätietoja:
Sattumia Sipoon saaristosta