Näin tehtiin Nuorten Ääni -toimituksen jutut
Miten tehdään juttu lehteen tai televisioon? Millaista on haastatella päättäjiä? Mistä ideat tulevat? Tällä sivulla kerromme juttujen taustoista.
Teini-ikäiset kertovat kaipuustaan vanhaan tapakulttuuriin (Helsingin Sanomat 7.3.2024)
Nuorten Ääni -toimitus aloitti jutunteon joulukuussa 2023 lehtimies Eino Nummirannan ideointikokouksessa nousseesta havainnosta.
”Julian Remes”, Nummiranta sanoo sydämellisesti viitaten Helsingin medialukion filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajaan.
Tapakulttuuri on yksi Remeksen kursseilla käsiteltävistä aiheista. Mielenkiinto heräsi, kun filosofi Julian Remes pohti tunnillaan suomalaista pidättäytyväistä tapakulttuuria verraten sitä omakohtaisiin kokemuksiinsa muun muassa espanjalaisesta tapakulttuurista.
Olli Malankin
Nuorten Ääni -toimitus selvitti presidenttiehdokkaiden utopiat (MTV3 1/2024)
Nuorten Ääni -toimitus järjesti mahdollisuuden haastatella jokaista ehdokasta ja ottaa selvää, millainen on heidän utopiansa heidän johtamastaan Suomesta. Millainen on ehdokkaiden unelmien Suomi? Veimme ehdokkaat tekemään työtä, jota he pitävät omassa utopiassaan tärkeänä.
Kysyimme juttujen tekijöiltä, millaista oli toimia presidenttiehdokkaiden kanssa.
Millaista oli ehdokkaiden käytös ja vuorovaikutus haastatteluissa?
“Muuten mukavaa, mutta välillä tuntui, että ehdokas suhtautui toimittajaan hieman alentuvasti, ei siten, miten aikuiseen toimittajaan suhtauduttaisiin.”
“Ehdokas oli muuten mukava, mutta tuli paikalle tietämättä ollenkaan, mikä Nuorten Ääni -toimitus on, tai minkälaista juttua ylipäätään tehdään, vaikka molemmat asiat oli selitetty sähköposteissa selkeästi.”
“Kyseessä oli ehdokas, joka on ollut vastaavassa projektissa edellisissäkin vaaleissa, joten hän tiesi Nuorten Ääni -toimituksen. Uskon, että hän osasi aikaisempien kokemusten perusteella arvostaa NÄT:a ja työtämme, koska hän käyttäytyi kuvauksissa reilusti!”
Mikä sinua jännitti presidenttiehdokkaiden vastauksissa?
“Se, että tajuanko nyt kaiken, mitä ehdokas selittää.”
“Ympäripyöreä kiertely ja se, että täytyy olla vähän ns. ikävä ja kysyä uudestaan ja uudestaan.”
“Oli myös jännittävää ja hankalaa säilyttää toimittajan status, kun haastateltavana on niin merkittävä henkilö.”
Miten ehdokkaat voisivat parantaa viestintäänsä suhteessa nuoriin?
“Suhtautua nuoriin kypsempinä. Nuoret eivät kuitenkaan ole yksi iso stereotypia, jotka ovat kaikki samanlaisia.”
“Oman ehdokkaani kohdalla viestiminen ja kommunikaatio sujuivat erittäin hyvin muutamista aikataulumuutoksista huolimatta. Ehdokkaan avustajat olivat äärimmäisen mukavia!”
“Ehdokkaat voisivat suhtautua nuoriinkin samalla tavalla kuin aikuisiin. On ymmärrettävää, että ehdokkailla on kiire, mutta ei nuorten kanssa tekeminen tarkoita sitä, että voi mennä vähemmän perehtyneenä paikalle.”
Miten uskot päättäjiin vaikuttavan sen, että he joutuvat välillä nuorten tekemiin haastatteluihin?
“Päättäjät haluavat aina positiivista huomiota, ja nuorten kanssa työskentely yleensä sitä ehdokkaalle tuo. Todellisuudessa sillä on erittäin suuri merkitys, näkyykö päättäjistä aito halu kuulla nuoria, vai onko kaikki pelkästään kaupallista.”
“Nuorten haastattelemina ehdokkaista voidaan saada irti erilaisia asioita kuin ammattilaisten haastatteluissa.”
“Parhaimmillaan sen, että nuoriso ei ole niin sanotusti pilalla, vaan heillä on oikeita kykyjä sekä kuultavia ideoita ja ajatuksia.”
Ahmad Qasemi, Vanessa Kovalenko
Eduskuntavaaliehdokkaat vastaavat kysymyksiin mielenterveyskriisistä, sateenkaarinuorten syrjinnästä, ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kouluruokaan ja nuorten osallistamisesta päätöksentekoon (Huomenta Suomi / MTV3 3/2023)
Lähestyvät eduskuntavaalit herättivät toimituksessa kiinnostuksen saada julkisessa keskustelussa esiin myös nuoret ja nuorille tärkeät teemat. Päädyimme suunnittelemaan ja toteuttamaan MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmaan neljän videoinsertin sarjan ja niistä kertovan nettiartikkelin. Tarkemmiksi teemoiksi rajattiin mielenterveyskriisi, ilmastonmuutoksen vaikutus kouluruokaan, sateenkaarinuorten kohtelu koulussa ja vapaa-ajalla sekä nuorten osallistaminen päätöksentekoon.
Kävimme kyselemässä nuorten ajatuksia aiheista ja keräämässä heiltä kysymyksiä eduskuntavaaliehdokkaille. Kysymykset saatuamme matkustimme eduskuntaan haastattelemaan ehdokkaita. Ehdokkaita oli etsitty kolmesta eri kategoriasta: kokeneet kansanedustat, puolueiden puheenjohtajat ja nuoret ehdokkaat. Paikalle saatiin isojakin nimiä, muun muassa Pekka Haavisto, Sari Essayah ja Päivi Räsänen.
Kaikilta ehdokkailta saatiin hyviä vastauksia, niin hyviä, että niiden leikkaaminen aiheutti varsinaista päänvaivaa. Lopulta insertit saatiin kasaan ja ne lähetettiin MTV:lle. Maanantaina 20.3. ensimmäisen videon esityksen yhteydessä, myös muutama jutun toimittajista pääsi studioon kertomaan prosessista ja poliitikkojen kanssa työskentelystä.
Saara Katainen
Nuorten Ääni -toimitus teki Apu-lehden 90-vuotisjuhlanumeron (23.2.2023)
Vuoden 2022 syksyllä Nuorten Ääni -toimitus sopi yhteistyöstä Apu-lehden kanssa. Toimituksen tehtävänä oli luoda kokonainen lehti, jonka tueksi valmisteltiin myös nuorten tekemä somekampanja.
Viikon mittainen kampanja koostui 14 tavallisesta postauksesta. Lisäksi tehtiin noin 40 tarinapostausta. Julkaisut voi jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin: osa postauksista julkaistiin pelkästään NÄT:in Instaan ja osa taas sekä Avun että NÄT:in Instagram-tileille. Lisäksi myös tarinapostaukset voidaan jakaa kahteen eri tyyppiin. Osa postauksista oli repostauksia ja osa taas uutta sisältöä.
Sisällöt olivat monentyyppisiä. Osa esitteli lehteen tulevia juttuja. Teimme gallupin, jossa halusimme kysyä etenkin nuorten mielipiteitä Apu-lehdestä. Teimme myös sketsisarjan, jossa yritimme selvittää missä eri tilanteissa voi tarvita “Apua”.
Storypostauksia oli myös monenlaisia. Oli uusia juttuja esitteleviä postauksia, repostauksia ja myös täysin ainutlaatuista sisältöä, kuten tietovisa lehden faktoista ja mahdollisuus antaa palautetta projektista.
Postausten ja storypostausten tekemiseen hyödynnettiin vahvasti Canva-sovellusta. Suurempiin kokonaisuuksiin, kuten sketsisarjaan ja gallupin tekemiseen osallistui myös muita toimituksen jäseniä projektin somevastaavan lisäksi. Näitä suunniteltiin, kuvatiin ja editoitiin n. 2-3 kuukautta ennen lehden julkaisua.
Kaiken kaikkiaan sosiaalisen median kampanjan voi nähdä menestyksekkäänä. Se herätti kiinnostusta ja sai Nuorten Ääni -toimituksen sekä Avun Instagrameja enemmän näkyviin. Kampanjan aikana tileillä kävi yhteensä yli 2500 käyttäjää. Kampanja toi myös esille lehden ja toimituksen arvoja.
Somevastaavan tehtävä oli erittäin monipuolinen. Somevastaavana olin vastuussa lehden mainostuksesta ja ilmeestä. Sain olla luova ja toteuttaa omia sekä muiden hyviä ideoita. Projektissa vaadittiin yleisesti paljon koordinaatiota Apu-lehden kanssa, eikä sosiaalinen media ollut tästä poikkeus. Avun ja Nuorten Ääni -toimituksen yhteispostaukset tehtiin Instagramin uudella yhteispostaus-työkalulla, joka mahdollistaa saman postauksen julkaisemisen kahdelle tilille yhtä aikaa.
Daniel Nikkar
16-vuotias espoolaisnuori kertoo hälyttävästä ilmiöstä, jossa ”tappavaa sairautta” romantisoidaan somessa (Helsingin Sanomat 20.9.2022)
Ideoimme toimituksen lehtiryhmän kanssa viime keväänä erilaisia aiheita, joista voisimme kirjoittaa Helsingin Sanomiin. Esiin nousi mielenterveysongelmien romantisoiminen, jota päätimme alkaa tutkia pienemmällä ryhmällä.
Jokainen meistä tunnisti ilmiön ja sen esiintymisen mediassa. Syömishäiriö saatetaan kuvata salaperäisenä sekä kurinalaisena, ja täten jopa tavoiteltavana sairautena. Artikkelin aiheeksi rajautui tarkemmin se, kuinka ilmiö näkyy mediassa ja millä tavalla itse mielenterveysongelmista kärsinyt nuori sen kokee.
Etsimme ihmisiä, joilla saattaisi olla sanottavaa tai omakohtaisia kokemuksia ilmiöstä. Mielenterveysongelmien romantisoinnin ilmiönä tunnistavan tutkijan löytäminen osoittautui haastavaksi, mutta lopulta haastattelimme artikkeliin nuorta, tutkijaa sekä mielenterveyden ongelmia käsittelevän tv-sarjan käsikirjoittajaa.
Emme löytäneet lähes ollenkaan aiempaa aihetta käsittelevää materiaalia, joten olemme iloisia voidessamme nostaa esille tärkeäksi kokemamme aiheen. Opimme lisäksi paljon haastattelemisesta, yhdessä ideoinnista sekä artikkelin rakentamisesta. Lopputulos on toimiva ja toivottavasti lukijalle ajatuksia herättävä.
Aino Sipilä
”Mie en kuulu tälle planeetalle”, sanoo Vanamo Paakki – Näin nuoren mielenterveys vaikuttaa minäkuvaan (Helsingin Sanomat 21.12.2022)
Toimituksessa tehtiin viime keväänä mielenterveyteen keskittyvä juttusarja. Tässä artikkelissa lähtökohtana pidettiin mielenterveyden häiriöiden aiheuttamia stigmoja. Kun näkökulmaa vielä terävöitettiin löysimme myös aiheesta vähemmän puhutun näkökulman nuorten identiteetistä ja minäkuvasta.
Juttuprojekti lähti käyntiin nopeasti. Haastattelimme nuorta, joka kertoi meille omia kokemuksiaan mielenterveysdiagnoosin vaikutuksesta minäkuvaan. Lisää perspektiiviä saimme asiantuntijalta, joka avasi erityisesti nuorten kohdalla tapahtuvaa mielenterveysdiagnoosin sekoittumista omaan identiteettiin. Jutun myöhemmässä vaiheessa päädyimme haastattelemaan vielä mielenterveydestä somessa puhuvaa nuorta aikuista, joka osasi avata tuntemuksiaan diagnoosin vaikutuksesta omaan identiteettiin nuorempana ja miten tämä suhde on muuttunut aikuisuuteen siirryttäessä.
Uskomme valitsemamme näkökulman olevan tärkeä osa nuorten mielenterveyttä koskevaa keskustelua. Juttua tehdessämme opimme kuinka löytää haastateltavia sekä kartutimme muita toimittajalta vaadittavia taitoja. Vaikka juttu lähti käyntiin nopeasti, viimeistelyvaihe venyi odotettua pidemmäksi. Siitä huolimatta saimme mielestämme aikaiseksi asianmukaisen ja toimivan artikkelin.
Fanni Niskala
Sähkötupakointi kouluissa jakaa oppilaat ymmärtäjiin ja paheksujiin (Viiden jälkeen / MTV3 13.12.2022)
Alkusyksyn ideointikokouksessa keskustelun aiheeksi nousi nuorten lisääntynyt sähkötupakan käyttö eli vapettaminen. Jutturyhmämme jäsenet olivat panneet merkille, että etenkin kouluympäristöissä vapettaminen on suosittua, ja halusimmekin lähteä tutkimaan asiaa tarkemmin. Erityisesti meitä kiinnosti se, miksi vapea ylipäätään käytetään ja miten se vaikuttaa oppilaisiin.
Teetimme muutamassa Helsingin kaupungin peruskoulussa kyselyn asiasta ja vastausten pohjalta suunnittelimme jutullemme järkevän rakenteen. Käsikirjoitusta työstäessä rakenne ja aiheen rajaus selkeytyi ja pääsimmekin pian työstämään itse inserttiä. Kävimme kuvaamassa videokuvaa kouluympäristöstä ja äänitimme nuorten kommentteja sekä editoimme valmista videomateriaalia. Työ saatiin kuin saatiinkin lopulta valmiiksi ja olimme lopulta tyytyväisiä valmiiseen inserttiin.
Edit Hustad
Nuoret pitävät kotimaisia nuorten elokuvia tylsinä – kyselyssä kiitosta saa suomalaisen kulttuurin kuvaaminen (MTV3 / Viiden jälkeen 12.4.2022)
Teimme MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmaan jutun suomalaisista nuorten elokuvista ja nuorista. Halusimme tietää, minkä takia nuoret eivät katso suomalaisia elokuvia, mutta suurempi kysymys oli, minkä takia nuoret eivät katso suomalaisia nuorten elokuvia. Havaintomme oli, että nuoret eivät löydä itselleen samaistuttavaa sisältöä, eikä heitä huomioida sarjoja ja elokuvia tehdessä. Aikuisilla on rajoittunut käsitys nuorista, ja he kirjoittavat elokuvia omasta näkökulmastaan.
Teimme 135 nuorelle ympäri Suomea kyselyn, jossa selvitimme heidän näkemyksiään suomalaisista nuorten elokuvista. Kyselyssä selvisi, että nuoret samaistuvat enemmän amerikkalaisiin elokuviin kuin suomalaisiin.
Tutkiessamme suomalaisia elokuvia saimme selville, että kolmen viime vuoden aikana Elokuvasäätiö rahoitti 55 elokuvaa, joista vain kolme oli nuorten elokuvia, ja joista yksi oli Tytöt tytöt tytöt. Meidän onneksemme pääsimme haastattelemaan Alli Haapasaloa, joka toimi elokuvan ohjaajana. Pääsimme juttuprojektiryhmän kanssa näkemään tämän elokuvan lehdistönäytöksessä. Elokuva on palkittu tammikuun alussa Yhdysvalloissa Utahissa Sundance-festivaaleilla fiktiokilpasarjassa yleisön suosikkina. Elokuvaa katsoessamme huomasimme, että tähän elokuvaan voi samaistua, ja roolihahmot ja heidän elämäntilanteensa ovat erittäin realistisia.
Ajattelimme tämän aiheen olevan helppo, mutta mitä enemmän teimme töitä, sitä haastavammaksi se muuttui. Mutta vaikka se olikin haastavaa, selvisimme siitä yhteistyöllä. Olin tässä juttuprojektissa päätoimittaja ja toimittaja ja pääsin haastattelemaan Allia MTV:lle Viiden jälkeen ohjelmaan 12.4.2022. Tässä livessä näytimme haastattelun lisäksi insertin, jossa toinen toimittajamme Nooa kävi haastattelemassa nuoria Helsingin Tennispalatsissa ja kyseli heidän ajatuksiaan suomalaisiin nuorten elokuviin liittyen. Insertin kuvaajana toimi Malin, ja tämän lisäksi hän teki MTV:n sivuille nettiartikkelin.
Sanni Liljeblad
Puhutaan aliarvostetuista harrastuksista suoraan ja suorassa (Puoli seitsemän / YLE 24. ja 29.11.2021)
Livet lähetettiin Puoli seitsemän -ohjelmassa 24. ja 29.11.2021. Voit katsoa ne Yle Areenasta:
Tankotanssi, pöytäroolipelit: osa 1, osa 2
Tällä kertaa Nuorten Ääni -toimitus halusi jotain uutta, joten päätimme puhua nuorille tärkeistä asioista suorassa lähetyksessä Puoli Seitsemän -ohjelmassa! Konseptina oli nimittäin niin kutsuttu reppulive.
Itse päädyin tämän projektin tuottajaksi vähän vahingossa, mutta siitä tuli ainutlaatuinen ja jännittävä kokemus. Tutustuin asiaan pikaisesti ennen tapaamista Ylen kanssa ja projekti lähti käyntiin. Kaikkien kiinnostuneiden kesken pidettiin kokous, jossa mietimme aiheen ja tavoitteet tälle projektille, ja jokainen sai roolinsa ryhmässä.
Rooleina oli vain taustatoimittaja ja toimittaja (joita oli kaksi), sillä kuvaajana oli Ylen oma kuvaaja. Leikkaajaakaan ei tarvittu, sillä suoraa lähetystä ei tarvitse leikata. Molemmat toimittajat pääsisivät heilumaan kameran edessä, koska reppuliven osia on yleensä kaksi ohjelman aikana. Itse päädyin toimittajan rooliin.
Projektin aiheeksi nousi aliarvostetut harrastukset, mikä oli kiva jatko edelliselle aliarvostetut ammatit -sarjallemme. Tavoitteenamme oli muuttaa aikuisten ennakkoluuloja näyttämällä nuorten näkökulma harrastuksiin. Muodostimme kaksi ryhmää. Toinen ryhmä valitsi tankotanssimisen ja toinen pöytäroolipelaamisen. Molempiin harrastuksiin, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia, liittyi (toivottavasti imperfektissä) monia negatiivisia mielikuvia ja ennakkoluuloja. Tavoitteena oli muuttaa tämä.
Tekovaiheesta voin puhua pöytäroolipeliryhmän puolesta. Käsikirjoitusvaiheessa tuli odotettua enemmän esteitä ja ongelmia, mutta onneksi omistamme kaikki edes jonkun verran ongelmanratkaisukykyä! Haastateltavien löytäminen oli nimittäin erittäin haastava, sillä aihe näytti olevan arka. Taustahaastatteluissa selvisi, että roolipelaajia pidetään nörtteinä ja epäsosiaalisina, ja sanasta roolipelaaja tulee mieleen joko äitinsä luona asuva aikuinen mies tai haltiapuvussa metsässä juoksenteleva teini. Roolipelaamiseen ei myöskään suhtauduttu oikeana harrastuksena. Yhden aikuisen vastaustaus kysymykseen “Mitä mieltä olisit, jos lapsesi pelaisi roolipelejä?” oli: “Ei haittaa, kunhan harrastaa jotain oikeatakin”. Ehkä tämän takia kaikki roolipelaajat eivät olisi halunneet näkyä televisiossa.
Löysimme kuitenkin lopulta kaksi pöytäroolipeliryhmää, jotta yhdistimme liveä varten. He olivat meidän ikäisiämme, hyvin pukeutuneita (ei haltiapukuihin), sosiaalisia ja fiksuja nuoria, joista yksi oli tyttö. Tämä murskasi suuren osan stereotypioista.
Itse live jännitti. Opettelin tekstin ulkoa, harjoittelin monta kertaa, mutta se ei oikein auttanut jännitykseen. Jännitystä lisäsi myös se, että käsikirjoitusta ja alkupuhetta piti lyhentää. Sanni, tämän projektin toinen toimittaja, pääsi jopa mukaan pelaamaan Dungeons and Dragons -nimistä peliä. Kuvauspaikaksi valikoitui hyvin teemaan sopiva Cafe Boardgame. Toisella, eli tankotanssiryhmällä suunniteltujen kahden osuuden sijaan lähetykseen tulikin vain yksi. Siinä vasta onkin jännittämistä!
Ylen työntekijät olivat kuitenkin molempien ryhmien mielestä tsemppaavia, rauhoittavia ja antoivat neuvoja. Molemmat livet menivät erittäin hyvin, eikä näin jälkeenpäin katsottuna edes voisi uskoa, että kameran edessä esiintyvä nuori on ensimmäistä kertaa elämässään suorassa lähetyksessä.
Lilia Larchenko
Asuntolaelämää koronan aikaan (Puoli seitsemän / Yle TV1 17.5.2021)
Teimme juttua asuntolassa asumisesta korona-aikana. Suunnitelmat olivat kuitenkin hieman erilaiset kuin lopputulos. Juuri opiskelijoiden yhdessä asuminen korona-aikana on koko prosessin ajan ollut aihe, jota olemme halunneet jutussa käsitellä. Alun suunnitelmassa tarkoituksena oli päästä ihan kuvaamaan yhdessä asuvien opiskelijoiden elämää päivän ajan ja haastattelemaan kaikkia asukkeja. Lopulta videoon on haastateltu vain yhtä asuntolassa asujaa.
Suunnitelmat muuttuivat hieman, koska haastateltavien löytäminen juttua varten oli erittäin vaikeaa. Lopulta myös aikataulut alkoivat kasaantua päälle, mutta haasteista huolimatta halusin vain jatkaa jutun tekemistä. En todellakaan luovuta helposti ja lopulta saimmekin jutun tehtyä vielä tämän kevään aikana, mistä olen erittäin tyytyväinen. Olen muutenkin hyvin tyytyväinen juttuun ja koko prosessiin.
Jutun tekeminen oli mielenkiintoista. Vahvana mieleeni on jäänyt eräs pointti, jonka kuuleminen toisen nuoren suusta helpottaa ainakin omaa oloani. Kyseinen kommentti on, että kokee oikeasti jääneensä ilman joitakin asioita ja kokemuksia, joita olisi ilman koronaa voinut kokea. Tämä kommentti tuli esille muutenkin juttua tehdessä ja se onkin kuultavana myös valmiissa tv-jutussa. Emme ole siis yksin tunteittemme ja ajatustemme kanssa, jotka tuottavat meille koronasta johtuvaa ahdistusta. Muutkin nuoret ovat jääneet monesta sellaisesta paitsi, mitä olisi voinut normaalina aikana kokea. Auttaa, että on muita ympärillä, ja korona-ajasta helpompaa tekeekin yhdessä asuminen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Lähdin tekemään kyseistä juttua, koska alunperin minua kiinnosteli tehdä henkilöjuttua, jossa pääkaupungissa asuva opiskelija kertoo vaikeuksista korona-aikana ja ehkä myös vähän taloudellisesta puolesta. Ehkä vielä joskus teen jutun, jossa käsitellään opiskelijaelämää tarkemmin mahdollisesti jopa taloudellisesta näkökulmasta.
Jenni Varjos
Puistolan peruskoululaiset halusivat selvittää, mistä koulun makaronilaatikon jauheliha tulee – päätyivät Lapinjärvelle katsomaan possua silmästä silmään (Helsingin Sanomat 19.6.2018)
Ruoan alkuperästä ei puhuta koulussa, vaikka se kiinnostaisi oppilaita. Monille meistä ruoka on elämäntapakysymys. Esimerkiksi sille, joka harkitsee kasvissyöjäksi ryhtymistä, totuudenmukainen tieto eläintuotannosta on tärkeää.
Yritimme yli kuukauden ajan saada selville koulussamme tarjotun ruoan alkuperää. Halusimme tietää ja nähdä itse, millaisissa olosuhteissa ruokamme eläimet kasvatetaan.
Jouduimme taistelemaan saadaksemme tietoa. Lähetimme ruoan tuottajille kymmeniä sähköposteja ja tutkimme epäselviä taulukoita melkein kuukauden ajan. Usein asioita kierreltiin ja kysymyksiämme yritettiin vältellä.
Lopulta pääsimme vierailemaan yhdelle niistä 30 tilasta, joiden kasvattamaa lihaa syömme. Tilan omistajat olivat itse sitä mieltä, ettei oppilaille kerrota ruoantuotannosta tarpeeksi.
Suurin osa tiloista ja niiden olosuhteista jäi kuitenkin tuntemattomiksi. Kun tietoa ei anneta, herää kysymys, mitä salattavaa ruoantuottajilla on. Ei ole oikein, että oppilas joutuu taistelemaan saadakseen tietoa.
Tulevaisuudessa pitäisi kuitenkin olla paremmin. Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen lupasi selvittää, miten oppilaat jatkossa saisivat tiedon helpommin.
Henni Immonen