Koulukiusaamisen rangaistavuus

Kouluissa kiusaamiseen ei osata puuttua oikein. Kiusaajan tekoja katsotaan läpi sormien ja tilanteeseen tunnutaan puuttuvan vain koska on pakko. Kiusaaja ja uhri joutuvat puhutteluun, jonka jälkeen kiusaaja saattaa hetkeksi lopettaa kiusaamisen, mutta aloittaa pian uudelleen.
Olen itse joutunut olemaan kiusaamisen uhrina kuusi vuotta, eivätkä opettajat pystyneet puuttumaan siihen. Vietin monia tunteja keskusteluissa kuraattorin, luokanvalvojan ja kiusaajan kanssa, vaikka samaan aikaan olisin voinut esimerkiksi keskittyä itse koulunkäyntiin. Kiusaaja häiritsi minua jatkuvasti niin koulussa, kuin koulun ulkopuolellakin, eikä se loppunut edes silloin, kun vaihdoimme peruskoulusta eri lukioihin. Kun soittoja tuntemattomasta numerosta tuli kymmeniä keskellä yötä, kerroimme hänelle tekevämme hänestä rikosilmoituksen, jos tällainen toiminta ei lopu.
Kiusaamisesta on pystyttävä rankaisemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kiusaaja ei ymmärrä lopettaa. Teoista on rangaistava, vaikkei kiusaaja olisikaan käynyt fyysisesti päälle tai uhannut uhrin henkeä. Henkinen väkivalta satuttaa aivan samalla tavalla, kuin fyysinenkin. Pelkät sanalliset varoitukset eivät riitä, eikä kiusaaminen lopu jos tekijä pääsee aina kuin koira veräjästä.