Nuorten aloite, koulujen etäopetuksessa pysymisestä

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä järkytystä, surua ja pettymystä, mitä tunsimme eilen, kun opetusministeri Li Andersson ilmoitti koulujen avautuvan 14.5. uudelleen. Tällä teollaan ministeri Andersson on pettänyt lukemattomien suomalaisten luottamuksen päätöksentekoon.

Pian tunteisiin sekoittui myös pelko – pelko siitä, että meidät aloitteentekijät pakotettaisiin epähygieenisiin ja suorastaan terveydelle vaarallisiin olosuhteisiin.

Tilanne on erittäin vakava. Vaakakupissa painavat toisaalta ihmisten henki jaterveys, ja toisaalta jokaisen oikeus saada perusopetusta. Suomen perustuslain 16 § mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Tämä on yksi ihmisten perusoikeuksista, joihin puuttumisessa on käytettävä erityistä harkintaa. Tässä tilanteessa kuitenkin faktat puoltavat vakavasti etäopetuksen jatkamista.

Koulut eivät ole hygieenisiä rakennuksia. Oikeanlainen käsienpesu ennen koulupäivää, koulupäivän jälkeen ja ennen ruokailua, kuten ministeri Andersson painotti, on mahdotonta. Monissa kouluissa ei yksinkertaisesti ole riittävästi käsienpesupisteitä, että jokainen oppilas pesisi rauhassa 30 sekuntia käsiänsä. Sen lisäksi, turvavälejä kouluissa ei pidetä. Monet ala-asteikäiset eivät edes vielä ymmärrä turvavälien merkitystä, yläasteella taas niiden pitäminen on tilanpuutteen takia mahdotonta.

Epidemiatilanne on pahin juuri Helsingissä. Me emme tarkasti tiedä, montako sairastunutta kaupungissamme on. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvelee, että sairastuneita on monikymmenkertainen määrä vahvistettuihin tapauksiin verrattuna, me arvelemme, että tilanne on vielä pahempi.

Kouluun palaaminen vaatisi sitä, että epidemiahuippu olisi jo ohitettu ja tartuntariski pienentynyt merkittävästi. Tilanne on kaukana siitä. Koronavirus jyllää edelleenkin väestömme keskuudessa, eikä meillä ole edes ajankohtaista tilannekuvaa testauksien puutteiden vuoksi.

Jos haluaisimme nyt palata kouluun, vaatisi se sen, että kaikki oppilaat, opiskelijat, opettajat sekä muu henkilökunta käyttäisivät kasvomaskeja ja pitäisivät turvavälejä. Näin voidaan varmistua siitä, että tartuntariski jäisi mahdollisimman pieneksi, eivätkä oireettomat taudinkantajat tartuttaisi muita ihmisiä, sillä kyllä – lapsetkin voivat saada taudin ja tartuttaa sitä eteenpäin.

Hengityssuojainten käyttö kouluissa on nykytilanteessa kuitenkin mahdotonta. Kuten pormestari Vapaavuori kaupunginvaltuuston kyselytunnilla 22.04. sanoi, suojaimia ei yksinkertaisesti ole. Niitä ei edes ole riittävästi terveydenhuollon tarpeisiin, saati sitten koululaisille jaettavaksi. Helpotusta tilanteeseen ei ole odotettavissa niin nopeasti, että 14.5. jokaisella Helsingin tuhansista
koululaisista olisi päivittäin käytössä hengityssuojaimet. Olisin positiivisesti yllättynyt, jos niitä on sillä hetkellä riittävästi edes terveydenhuollon tarpeisiin.

Mitä tulee niihin lapsiin ja nuoriin, ketkä eivät ole olleet yhteydessä opettajiinsa, heihin voidaan puuttua kohdennetusti. Jokaisen oppilaan ei tarvitse palata kouluun vain sitä varten, että jotkut oppilaat eivät ole yhteydessä opettajiin. Koulunkäynnin tukihenkilöt, nuorisotyöntekijät, koulukuraattorit, -psykologit, -terveydenhoitajat – he kaikki ovat oppilaita varten.

Lisäksi on hyvä muistaa se, että etäkoulu on sujunut suurimmalta osalta oppilaita hyvin. Ne, ketkä ovat vaikeuksissa hetkellä, ovat todennäköisesti olleet vaikeuksissa koulunkäynnin kanssa jo aikaisemmin ja heidät on silloin tunnistettu. Kouluihin palaaminen ei siis toisi tässäkään tapauksessa mitään lisäapua. Sosiaalista tukea tarvitseviin oppilaisiin voidaan kohdentaa sitä tukea myös muulloin etäopiskelun aikana.

Mitä tulee niihin oppilaisiin, joilla ei ole lämmintä ruokaa kotona tai jotka ovat kotiväkivallan uhreja, kouluun palaaminen ei heitä auta. Mikäli tilanne kotona on niin kestämätön, on näiden nuorten paikka lastensuojelun avun piirissä. Lapsen edun mukaista ei ole paeta ongelmia pois kotoa, vaan työskennellä sen eteen, että ongelmat kotona häviäisivät.

Kiireen koulujen avaamisen tekee vielä kummallisemmaksi sen ajankohta. Esimerkiksi 9.-luokkalaisten päättöarviointien täytyy olla valmiita päivien päästä koulujen avaamisesta, sillä niiden on lähdettävä eteenpäin hakukohteisiin. Muutenkin lukuvuoden viimeisinä viikkoina ei paljon tapahdu. Lukuvuosiarvioinnit ovat kutakuinkin valmiita jo, eikä arvosanojen korotuksia enää tehdä.

Myös muiden oppilaiden ja opiskelijoiden kohdalta hosuminen on hyödytöntä. Etäopetus toimii erinomaisesti. Oppilaitosten pysymisen suljettuna ei siis pitäisi olla minkäänlainen ongelma. Itsekin uskon, että etäopetus on onnistunut hyvin, joka painottaa entisestään oppilaitosten kiinni pysymisen tärkeyttä. Kun ensimmäiset viikot ovat sujuneet hyvin, olen varma siitä, että viimeiset kaksi viikkoakin tulevat sujumaan ongelmitta.

Koulupäiviä oppilaitosten avaamisen jälkeen olisi 11. Tapahtuuko tosiaan näiden 11 koulupäivän aikana jotain korvaamatonta, jonka vuoksi on suotavaa asettaa ihmisten henki ja terveys vaaraan? Ei tapahdu. 11 päivää yhdeksänvuotisessa peruskoulussa on kuin tippa valtameressä.

 

22.04.2020 kaupunginvaltuustossa käsiteltiin nuorten aloitteita. Nuoret ja valtuutetut kummatkin nostivat esille turvallisuuden tarpeen. Tämä on taas yksi turvallisuutta koskeva aloite. Nuoret eivät tunne itseään turvalliseksi koulujen avaamisen takia.

 

Jos valtioneuvosto ei itse kykene suojelemaan koululaisia tartunnalta, on Helsingin suojeltava. Kun puhutaan ihmisten terveydestä, vastuuta ei voida paeta sillä verukkeella, että hallitus on tehnyt päätöksen. Kouluun ei hetkellä ole turvallista mennä.

 

Me aloitteentekijät vaadimme, että kaupunginhallitus päättää hallintosäännön III osan 8 luvun 1 § 1 momentin 8b kohdan nojalla oppilaitosten sulkemisesta lukuvuoden loppuun saakka.

 

Miro Maaranen

toimialaryhmän puheenjohtaja

Helsingin nuorisoneuvosto