Miten käy nuorten tulevaisuuden ikäpyramidivääristyneissä eduskuntavaaleissa?
Minusta on tuntunut usein siltä, että poliitikkoja ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä meille nuorille kuuluu ja mitkä asiat ovat meille tärkeitä: ensimmäisenä mieleen tulee Sipilän koulutusleikkaukset ja toisena turhautuminen toimettomuuteen ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Politiikkaa jonkin verran pohtineena ymmärrän kuitenkin myös sen, että kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin tavallinen tallaaja saattaa erehtyä ajattelemaan: esimerkiksi aina kaikki eivät muista, että jos valtion budjetissa jonnekin laitetaan lisää rahaa, sitä otetaan jostain pois. Siis voi olla, että nuoria ei laiminlyödä, vaan eduskunnassa ollaan päätetty, että jokin muu – vaikka Suomen talouskasvu – on tärkeämpi rahan sijoittamisen kohde, joka auttaa tulevaisuudessa myös nuoria.
Rupesin yhdistelemään muitakin tietoja, jotka majailivat siellä täällä päätäni, ja muistin, että olen monta kertaa kuullut, että nuoret eivät äänestä yhtä aktiivisesti kuin vanhemmat ihmiset. Kävi ilmi, etten ollut pohdiskeluideni kanssa yksin, ja kahdeksasta nättiläisestä muodostunut työryhmämme alkoi tutkailemaan, mikä tilanne oikeasti on, ja aika nopeasti kävi selväksi, että oli niin kuin olin olettanut: selvästi eniten äänestäjiä oli isovanhempieni ikäluokassa.
Pohdiskelimme, voisiko nuorten – mahdollinen – laiminlyönti johtua siitä, että eduskuntaan päätyy vanhoja poliitikkoja, sillä äänestäjät äänestävät ikäisiään. Olisi loogista, että vanhemmat kansanedustajat eivät osaisi samaistua nuoriin yhtä hyvin kuin itsekin nuoret kansanedustajat.
Parin seikkailun ja kahdeksan uteliaan nuoren usean kymmenen työtunnin jälkeen tiedän vähän enemmän, vaikuttaako äänestäjien korkea keski-ikä oikeasti nuorten tulevaisuuteen – ja miten. Muillekin tiedonjanoisille on mettä tarjolla, sekä Ylen nettisivuilla julkaistussa artikkelissa että A-studiossa julkaistussa insertissä.
Pihka Oksanen